Tommyn ja Jaanan kurssilla

Keski-Suomen Kennelkerho järjesti Tommy Wirénin ja Jaana Rajamäen koiran oppimista ja käyttäytymistieteellistä koulutustapaa käsittelevän viikonloppu seminaarin 19-20.5.2007. Minä ja Jamppa päästiin demokoirakoksi. Homma oli vaativa, koska en ollut valmistaunut siihen (olisi kyllä pitänyt) ja jännittikin kovasti niin suuren yleisön edessä.

Luento oli mielenkiintoinen kertaus koiran oppimisen perusteista. Koska asia sinänsä oli jo tuttua minulle, teoriaosuuteen ei tällä kertaa tullut uutta, mutta demo osuuksista ja ihmisten kysymyksistä sain paljon irti. Mutta voi nolous, kun olin niin kovin hidas naksuni kanssa demo osuuksilla.


Ensimmäisenä päivänä treenasimme luopumista siten, että Jampan piti aina peruttaa pois namuja täynnä olevan käteni luona. Eli siis meidän jätä käskyä. Hyvin se meni Jampalta, mutta minä mokaisin kokoajan - välistä jäi naksuja tai sitten palkkasin väärään paikkaa tai annoin liikaa nameja. Kyllä kävi selväksi, että missä minulla on ongelmat, kouluttajan hitaudessa ja koordinaatiossa. Bob Baileyta lainatakseni: koulutus on mekaaninen taito. Jouduinkin laittamaan koiran pois hetkeksi ja harjoittelemaan itsekseni, että missä järjestyksessä tulee toiminto, naksu ja nami. Olen pitänyt itseäni aina taitavana ja suhtkoht nopeana naksuttelijana, mutta kovasti oli korjattavaa :). Jaana kyllä huomautti, että koirakin on nopea. Ehkäpä nopeuden tekee se, että Jampan kanssa on naksuteltu pienestä asti ja se osaa nopeasti tarjota toimintoja.



Seuraavana päivänä harjoittelimme Jampan kanssa pallosta luopumista. Olimme varmastikkin loistava demokoirakko, kun minun toiminnassani oli niin kovin paljon korjaamisen varaa. Jamppa näyttikin hyvin, että miten nopeasti se osaa luopua pallosta. Bob Baileyta taas lainatakseni, Jamppa on jo tosi hyvin oppinut: luovu niin saat. Kun Jamppa luopui pallosta, palkaksi tuli namu. Käytin tässä jo Jampan oppimaa jätä-käskyä, joka periaatteessa tarkoittaa jo luopumista eli käsky on sillä jo jossain määrin ärsykekontrollissa.


Olin valitettavasti niin hidas naksussa ja palkkauksessani, että Jamppa ehti jo turhautua. Sain aikaan haukkumista. Vaikka olimme siis päässeet asiassa eteenpäin, niin silti minulla itselläni on vielä paljon opeteltavaa.

Seuraavan kerran tiedän varautua jo etukäteen siihen, että palkkaan Jampan jollakin extra hyvällä isommalla palkalla session lopuksi, että sekin tajuaa harjoituksen loppuneen. Tai sitten on pakko kehittää jokin muu mukava rutiini, josta Jamppa tietää töiden tehdyn. Tommyn ja Jaanan kurssilla Jamppa olisi halunnut tehdä vielä töitä vaikka kuinka.

Mahtavat kuvat tilaisuudesta otti Jyrki Äikäs. Kiitos kuvista!